On olemassa toinenkin suunta joka minua vedessä kiehtoo. Veden avulla voin ilmaista asioita joihin en sanoilla yllä. Niin kuin rannan kivet ovat osaksi näkyvillä ja osaksi sukeltavat syvyyteen, saavat ne sielunmaisemassani merkityksen sisäisestä syvyydestä – hiljaisesta, osin kätketystä viisaudesta. Pohdiskelinkin tänään veteen liittyviä sanoja, joilla viitataan juuri tähän: syvällinen, syvämietteinen, pinnallinen… vain muutamia mainitakseni.

Vesi myös liittyy moniin initiaatioriitteihin, pyhän kohtaamiseen ja rajojen sekä sisäisten muutosten kuvaamiseen. Vesi onmukana ihmisen syntymässä ja on elämän välttämätön edellytys. Taitaa vaan olla niin, että ihmiselämä on kovin lyhyt ammentamaan näitä syvyyksiä. Olisikohan niinkin, että ei ole olemassa pinnallisia ihmisiä. On vain niitä, jotka eivät ole löytäneet syvyyttään; eiväthän kivetkään kellu.


Regarding Water


For several years I have been painting motifs connected to water, and it looks like I will continue that way. Depicting water as a play of reflections and transparency – as a visual experience and proceeding through details towards abstraction interests me.

There is another direction that fascinates me in the water. With the help of water I am able to express issues that I cannot reach by words. As the stones on the shore are partly above the surface and partly dive into the depth, in the same way, they get a meaning of inner depth and silent – partly hidden wisdom in the scenery of the soul. Today I was thinking of words that refer to this and are connected to water: deep and shallow just to mention few.

Water is also present in many initiation rites, encountering holiness, describing one’s limits and inner transformation. Water is there when you are born, and it is essential to all life. However, it seems to be so that the human life is too short for draining the depth. It may also be so that there are no shallow persons. There are only those who have not found the deepness for their soul; the stones aren’t flouting either.